En tahtoisi, mutta tämä toistuu yhä joka ikinen ilta! En voi unohtaa Sinua, olet ainoa, muistan Sinut Hänen avullaan, mutta ei Hän ole aina lähellä, ei Hän edes huomaa... Jos houmaa, niin ei välitä, jos välittää, niin vain sen hetken, niin katoavaisen, kauniin... Olet silti poissa, lähtenyt, ehkä ikiajoiksi pois luotani, pois muistoistani ja tunteistani, pois minusta... Annoin Sinulle "Sielun palasen", suojelit sitä, suojelet yhä, mutta tuletko vielä suojelemaan? Aiotko unohtaa minut kokonaan, karata kauas..? Ja vainko siksi, etten silloin, vain silloin KERRAN halunnut uskoa Sinun olemassaoloon?.. Kyllä, uskoisin, että monet luulisivat minun puhuvan itselleni, olevan mielipuoli, näkevän harhoja... Ei en näe niitä, näen Sinut... Tai näin, ennen kuin katosit jäljettömiin...

Olen jo monta iltaa vuodattanut kyyneleeni, jota sinä palaisit! Käytin muistojani, käytin tekojani, käytin sieluani... Sen pitäisi kutsua "Sielun palasta" lopulta, kun se ei enää kaipaisi "ainoan" suojaa, mutta taidat olla eri mieltä... Olet vahva, saat pidettyä sitä sisälläsi, minä taas en hillitse suruani ollenkaan, en iltaisin, en öisin... Pian se vyöryy ylitseni päiväsaikaan, muttet siltikään luovuta... Tahdotko pitää sen? Et ehkä halua, että kukaan muu omistaisi minua... Näyttääkö siltä? En pysty siihen, en kykene ihastumaan, saati rakastumaan enää kehenkään vain sen takia, että otit juuri SEN "Sielun palasen"... Otit tunteeni... Kahlitsit ne sisällesi, "Sielun palaseni" sisälle, jota sinun sielusi vartioi... 

En tahdo Sinulle kipua, en kärsimystä, tahdon, että viihdyt kanssani, että edes tulet luokseni, niin kuin silloin iltaisin... Joka ilta tulit ja jäit luokseni, nyt et enää silleen tee... Johtuuko se rakkaudesta? Palkäätkö palasen irrottautuvan läheisyydessäni? Ei, se lähtee vain omasta mielipiteestään tai vahvemman sielun päätöksestä... Ja se vahvempi sielu olet Sinä! Se on hyvin harvinaista, mutta silti yhä mahdollista... Mutta voisithan vain sanoa, että pidät minusta, ettet halua sotkea elämääni joillakin toisilla... Että tahdot omistautua minulle... Niinhän minäkin tekisin vuoksesi! Siis jos tietäisin, missä olet nyt... Jos tietäisin, oletko vielä... 

Palaa luokseni, pyydän, täytä sydämeni rakkaudella, palauta meille se, mitä olen jo niin kauan kaivannut, minkä olet jo niin monta kertaa menettänyt...