Vihlovaa kipua... Tunnen sitä miltei joka päivä... Se ei anna mielenrauhaa... Se riivaa, kaivautuu syvälle ja aiheuttaa viruksen, joka voi tuhota jokaisen tiedoston... Jokaisen muistoni...

  Mielikuvitukseni on rajallinen, en pysty mihin vain... Jos uskoisin, että ihminen voisi lentää kotkan siivillä, lentäisin kauas pois jonnekin, missä voin olla rauhassa... Jos uskoisin, että ihminen voisi siirtyä paikasta toiseen ajatuksen voimalla, olisin tehnyt sen jo aikoja sitten empimättä... Olisin mennyt jonnekin kauas, kauniiseen paikkaan... Vuorille, merenrantaan, auringonlaskuun...

  Kauneus on herkkä kohtani, suru ja kuolema, arka paikkani... Sen takia en myöskään kestä elokuvien tuotoksia... Vaikka tiedän, ettei niin oikeasti tapahdukkaan, en voi sille mitään... Vaikka olisinkin nähnyt sen lukemattomia kertoja, kyyneleitä valuu yhä enemmän, yhä kivuliaammin, tunteella... Olen kaiken sen orja... En kestä ihmisille tapahtuvia asioita, kun niitä käsitellään niin herkästi, niin yksityikohtaisesti, niin mutkikkaasti... Hyvät elokuvat ovat hyviä, ne ovat sielulle luotuja... Kullekin omansa...

  Musiikki. Sekin on jotain, mitä ihminen on luonut suuremmalle osalle, kuin vain itselleen... Jos se käsittelee rakkautta, se antaa ymmärtää virheensä... Jos se käsittelee kipua, se auttaa kestämään sen yksinään... Jos se käsittelee surua, se voimistaa sitä, mutta epäselvät kohdat täyttyvät vastauksilla ja uusilla versioilla... Huono musiikki on vain niille, jotka ovat ahnaasti rahan perässä... Kaunis musiikki on sielun ystävälle...

  Runot... Ne ovat kuin laulunsanoja, niitä vain ei olla vielä sävelletty, mutta sekin riittänee... Pieni präntti paperilla tekee olon hyväksi, pistää aivot pohtimaan asioita, saa sinut ajattelemaan enemmän, kuin olet koskaan eläissäsi ajatellut! Siis jos runossa on järkeä... Jos se on vain hälynpölyä, mikä ei kelpaisi edes katuräppärille, ei kannata vaivautua alkukirjaintakaan pidemmälle... Ei se olisi sen arvoista.

  Kaikki tämä auttaa ymmärtämään elämää ja elämään sen kanssa käsikädessä, vaikka juuri ja juuri sietäen, siltikin... Voittaen... Pitää osata tulkita asiat ja ajatukset omaksi parhaaksi. Hyvät ajatukset vahvistavat, hyvät teot tukevat... Huonot asiat pahentavat tilannetta, lisäävät painetta, epätoivoa... Hyviä asioita on kahta lajia: Todella hyvät ja todennäköisesti hyvät. Todella hyvät asiat eivät ole roskaa, niihin kiintyy... Mutta niistä vaikeasti erotettavat Todennäköisesti hyvät asiat vain vaikuttavat hyviltä, mutta oikeasti ne ovat kauttaaltaan mätiä! Moni osaa tunnistaa nämä ehkä hetkessä, toisilla menee aikaa, mutta lopullinen ratkaisu määrää... On siltikin myös niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä aivan kaikkea, he eivät ymmärrä, että asiat voivat olla aivan erillaisia toiselta suunnalta katsoen... He takertuvat kaikkeen, ei heillä ole aikaa erotella mitään... Se on heidän tuomionsa...

  Olenko yksi heistä? Enpä tiedä... Sen päättäköön puolestani joku muu...