Olenko koskaan kertonut teille heikkouttani? Ehkä...

En silloin ymmärtänyt, mitä heikkous merkitsee... Entä nyt?

Nyt ainakin luulen niin... Minulla on pari... Kaikki hyvin vahvasti vaikuttavia...

Taidan olla tyhmä... Mitä teinkään, kun viimeksi klo 24 jälkeen menin parvekkeelle? Niin niin...

Voisiko minusta tulla hyvä laulaja? Ehkä... Entä kitaristi? Mahdollista... Entä tavallinen tyttö?..

Tahdon saada edes joitakin unelmiani toteen, edes yhden niistä niin vaativistakin! Muttei minulla ole aikaa... Kuinkas ollakaan!..

Miksi unohtelen niin helposti asioita? Dementikko en ole... Ehken tahdo muistaa.

Miksi taas muistan jotain aivan liian hyvin? Jotain, mikä sattuu nii henkisesti, kuin fyysisestikin... Miksei minulla ole sääntöjä itseäni kohden? Olen heikko...

Elämä on haitaksi... Siitä kuolee... Se aiheuttaa kuolemaa... Se on kuin tauti... Mikä mättää?

Luin jokin aika sitten kirjan... Se alkoi hyvin... Se jatkui laimentuvasti, mutta yhäkin hyvin... Sitten jotakin tapahtui. Kirjailijalta vain loppuivat ideat! Teksti laimeni tyhjäksi, ei ollut enää niinkään jännittävä... Aikakaan ei kulunut enää niin tarkaan, siirryttiin jopa viikoilla, kuukausilla eteenpäin... Ja tyhjää... Mikä meni pieleen?

Se Homopaskakusipääsaastasika on tyhmä... Idiootti! Taukki!! Kaheli!.. Ja silti yhäkin ihana... Miksen myönnä tappiota? Olenko rakastunut? Vaiko ujo... Heikko... Typerä...

Kuin jarruttaisi jäällä tai soratiellä... Painat jarruja pohjaan, kuin viimeistä päivää, mutta kulku sen kuin yltyy kääntyillen sinne tänne liukkaassa maastossa... Kuljen polkuani eteenpäin, vaikka olenkin pysähtynyt... Ei ole totta... Kuljen sitä eteen, mutta jokin pitelee, jokin vetää taaksepäin... Itsepäisesti. Menneisyys?

Rakkaus on kuin piikkiruusuilla tanssimista... Tuntee olonsa kevyeksi... Mutta vain sen hetken, kunnes vähääkään horjahtaa. Sitten täytyy olla nopea... Jos ei saa yhdestäkään terälehdestä kiinni, on matkasi helvettiin kohti joka päivä hiottuja teräväkärkisiä myrkkypiikkejä. Tosi on...

Tahdon normaalin elämän, ilman huolia, ilman uhreja... Ihmisuhreja... Sieluni uhreja... Ilman minua... Tai sinua... Tai meitä...

 

Gomenasai.