Mul ei oikeest oo enää mitään kerrottavaa tänne... Aina vaan jauhaan samaa paskaa, jota vois luulla surkeaksi unelmaksi vailla toivoa ja tulevaa... Vaikka se onkin kaikkea muuta...

  Miksi minun pitää vihata? Miksi minun pitää rakastaa? Miksi minun pitää kärsiä? Miksi minä tunnen? Mitä järkeä siinä on? Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman tunteita taikka minkäänlaisia ajatuksia! Miksi...

  Miksi minä muistan? Olen niitä ihmisiä, jotka unohtelevat välillä asioita, useimmiten niitä tärkeimpiä, mutten siltikään dementikko... Miksi minä kuitenkin muistan? Miksi ollenkaan tiedän? Kuulen asioita, joita en pakosti haluaisikaan kuulla, näen asioita, joita olisi perempi jättää näkemättä... MIKSI?!

  Voisin saman tien kysyä mitä, kuka, milloin, missä... Kysymykset ovat silti turhia... Tiedän jo vastauksen...