Ja sehän sattuu, kun tuo pitää paikkaansa... Nimittäin tiedän eräät silmät, joita en taida voida vastustaa ikimaailmassa! Miksi? Ne ovat syvät, kuin valtameri, pohjattomat, kuin pudotus pimeyteen ja kärsivät, kuin viimeistä päivää...

  Olen heikko. En kykene tekemään oikeita päätöksiä. En kykene vahvistamaan tavallisia päätöksiä. Alistun väärille teille... Ja vain siksi, että rakastan Häntä enemmän jokaisella ohimenevällä sekunnilla! Elämä on kiero... Tuskallista tietää, että vaikka Hän olisikin olemassa, ei Häntä siltikään ole. Hiemanko monimutkikasta? Nouh, tämähän on vasta alkua!!!

  Otsikko on minun käyttäjäkuvieni peruste, minä kun vaan satun pitämään kauniista silmistä, varsinkin ruskeista ja mustista... Se värin tummuus on vain jotenkin kahlitseva... Olenko ujo? Kyllä.

  Riittääkö rohkeuteni? Jokaisella ihmisellä pitäisi olla rohkeutta, mutta minulle sitä on annettu liian vähän... En kykene kestämään vaaratilanteita, en pysty edes katsomaan suoraan toisen kuolemaa! En edes vihollisen...

  En osaa antaa anteeksi. Saati pyytää...